tiistai 22. marraskuuta 2016

Ikääntyminen tehtävä.


 Luusto

Koko eliniän luusto uudistuu niin, että vanhaa luuta poistuu ja uutta rakentuu tilalle. Luun mineraalikato alkaa noin 40-vuotiaana ja jatkuu loppuelämän ajan. Miesten luumassa vähenee noin 0.5% ja naisten 1% vuodessa. Naisilla luukatoa eli osteoporoosia esiintyy miehiä enemmän. Naiset menettävät elämänsä aikana hohkaluusta noin 50% ja kuoriluusta noin 30%, kun miehet menettävät hohkaluusta 30% ja kuoriluusta 20%. Luukudosta on siis kahta eri tyyppiä kuoriluuta ja hohkaluuta.

Kehon rakenne ja koostumus

artalon pituus lyhenee 40-ikävuodesta alkaen ja se kiihdyttää vauhtiaan 60-ikävuodesta alkaen niin, että lyhentymistä tapahtuu noin 2 cm 10 vuodessa. Vartalon pituuden lyheneminen johtuu ryhdin muutoksista, luiden kalkkikadosta, selkärangan nikamavälilevyjen kokoon painumisesta ja reisiluun kaulaosan kulman muutoksista lantioon nähden. 
Paino nousee 25-ikävuodesta 50-ikävuoteen lähinnä lisääntyneenä rasvan määränä. Tämän jälkeen paino ei välttämättä enää nouse, koska luun- ja lihaskudoksen määrä vähenee. Ikääntymisen myötä rasvakudos näyttäisi lisääntyvän juuri vatsan alueella niin naisilla kuin miehilläkin
Nivelet 
Vanhetessa nivelnesteen määrä vähenee ja sidekudoksen määrä nivelessä lisääntyy, mikä aiheuttaa rajoituksia nivelen liikelaajuuksissa. Liikelaajuuden rajoituksien takia ikäihmiset saattavat joutuvat luopumaan heille tärkeistä toiminnoista. Liikelaajuuksia saadaan pidettyä yllä aktiivisella liikkuvuusharjoittelulla. Vahvat lihakset nivelen ympärillä antavat tukea nivelelle.
Verenkiertoelimistö
Sydämen maksimisykkeen aleneminen, iskutilavuuden pieneneminen ja sydänlihaksen supistumiskyvyn heikkeneminen ovat suurimmat muutokset ikääntyneen sydämessä. Maksimisykkeen voi karkeasti laskea 220 miinus oma ikä vuosina. esim. 220-70=150
Hengityselimistö
Hengitystoimintaan vaikuttavat vanhenemismuutokset ovat keuhkojen pinta-alan pienentyminen, rintakehän elastisuuden aleneminen ja hengityslihasten voiman heikkeneminen. Keuhkorakkuloiden pinta-ala pienenee noin 10-20 % 70-ikävuoteen mennessä. Keuhkojen hiussuonitus vähenee, joka vaikuttaa keuhkojen ilmanvaihtoon. Keuhkojen ja verenkiertoelimistön yhteistyö määrää, kuinka tehokkaasti happi kulkeutuu kudoksiin.
Lihasvoima 
Lihasten suorituskyky on parhaimmillaan 20-30-vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa vähentyä. Merkittävä väheneminen alkaa vasta 50-60-vuoden jälkeen. Ikääntyessä lihasmassa vähenee hormonitoiminnan hiipumisen myötä, sidekudoksen määrä lisääntyy, kun erilaisia kuona-aineita kasaantuu lihassoluihin sekä rasvan määrä solussa lisääntyy. Miehet pystyvät tuottamaan noin 80% 20-vuotiaan maksimivoimastaan vielä 70-vuotiaan ja naiset 65%. Maksimivoima heikentyy 50-ikävuodesta alkaen noin 1 % vuosivauhtia ja 65-ikävuoden jälkeen noin 1.5 – 2 % vuodessa. Ikääntyneiden lihasheikkouksiin vaikuttavat ikääntymisen lisäksi myös monet pitkäaikaissairaudet, lääkitys, hermoston ja hormonitoiminnan muutokset, lihasten käyttämättömyys ja aliravitsemus. 
Kestävyys
Hyvä kestävyyskunto pienentää merkittävästi kuolleisuusriskiä sydän- ja verisuonitauteihin 60-vuotta täyttäneillä. Hyvänä kestävyyskuntona pidetään sellaista, että pystyy kävelyyn vauhdilla 5-6 km/tunnissa ainakin 20 minuutin ajan.
Ikääntyneillä, jotka ovat säilyttäneet kestävyysharjoittelun elämässään, on suorituskyvyn aleneminen puolta vähäisempää kuin niillä, jotka eivät sitä ole säilyttänee Aerobinen kestävyys pienenee noin 1% vuodessa 20-30 ikävuoden jälkeen. Vanhetessa sydämen supistusvoima vähenee, ja sen seinämät jäykistyvät. Suuret valtimot jäykistyvät ja ikääntyneen maksimisyke pienenee ja etenkin yläpaine kohoaa.
Nopeus
Nopeiden lihassolujen määrä vähenee ikääntyessä nopeammin kuin hitaiden lihassolujen määrä. Myös ääreishermoissa ja hermo-lihasliitoksissa tapahtuu rappeutumista. Käskyjen kulkeutuminen hermosolusta toiseen heikkenee, koska hermosolujen liitosalueilla toiminta heikkenee. Hermojen johtonopeus putoaa, mikä näkyy reaktioaikojen pitenemisenä.
Hermosto
Hermosto on tärkeä säätelyjärjestelmä ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kehoon. Autonomisen hermoston toiminta vaimenee iän myötä. Autonominen hermosto säätelee sisäelinten toimintoja, pitää yllä homeostaasia eli kudosnesteiden tasapainotilaa ja auttaa elimistöä sopeutumaan stressiin. Stressin sieto ja stressistä palautuminen huononee ikääntyessä. Seniori kestää nuoria huonommin kuumuutta, kylmää, fyysistä rasitusta, hapenpuutetta, sairauksia ja vaikeita traumoja.
Ruoansulatus
Ruokatorven liikkeet hidastuvat ja tämä hankaloittaa ruuan nielemistä. Refluksitauti on myös yleinen. Tässä taudissa vatsahapot nousevat ylös ruokatorveen heikentyneen alemman sulkijalihaksen ansiosta aiheuttaen närästystä. Ärtynyt ruokatorvi voi kouristella, mikä aiheuttaa rintakipuja. Mahalaukun hapon eritys saattaa vähentyä ja se aiheuttaa mahan tyhjenemisen hidastumista, josta seuraa että kylläisyyden tunne tulee entistä nopeammin. Myös suolen toiminta usein hidastuu, josta on seurauksena ummetus
Asennohallinta ja tasapaino
Ikäihmisten mielestä tasapaino-ongelmat ovat niitä arkea eniten rajoittavia asioita. Heikentynyt asennonhallinta lisää riskiä kaatua. Kehon asennon hallintaan osallistuvat keskushermosto, hermolihasjärjestelmä, tuki- ja liikuntaelimistö, sisäkorvan tasapainoelin, näkö, mekaaninen tuntoaisti ja asento- sekä liiketunto. Tasapainon hallinta tapahtuu ennakoivien sekä palautetta antavien mekanismien avulla Monet sairaudet lisäävät tasapaino hankaluuksia. Näitä sairauksia on esim. aivoverenkiertohäiriöt, Parkinsonin tauti, diabetes ja tuki- ja liikuntaelimistön vaivat. Monet lääkkeet vaikuttavat tasapainoon sitä huononta.Ikääntyneillä henkilöillä voidaan parantaa tasapainoa ja asennonhallintaa hyvin suunnitellulla harjoitusohjelmalla. Harjoitusohjelmassa olisi hyvä olla harjoitteita jotka harjoittavat asennonhallintaan vaikuttavia elinjärjestelmiä
Havaintomotoriikka
Havaintomotoriikalla tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö kerää eri aistielintensä avulla havaintoja ympäristöstä ja toiminnastaan. Kyseessä on jatkuvan havainnoinnin ja liikkeiden tuottamisen sekä kontrolloinnin kehä, jonka seurauksena synty. Havaintomotoristen toimintojen kuten reaktioajan, seisomatasapainon ja lihasvoiman uskotaan selittävän 75-vuotiailla noin 40% maksimaalisen kävelynopeuden vaihteluista ja yli 80-vuotiailla miehillä jopa yli 50% portaiden nousussa ilmenevästä vaihtelusta.ikäihmisten suoritusnopeutta saatu parantumaan, mutta he eivät kykene samoihin suorituksiin kuin nuoret. Keskushermostossa on koko ajan ns. taustakohinaa, joka johtuu aivoihin jääneen aikaisempien signaalien jälkivaikutuksesta. Iän myötä kyky erottaa relevantteja signaaleja taustakohinasta heikkenee, joka aiheuttaa havaintomotoristen toimintojen hidastumista.
Aisitit
Ikääntyneiden näön ja kuulon ongelmat heikentävät toimintakykyä, lisäävät masennuksen riskiä ja altistavat laitoshoitoon joutumiselle. Kaihin, glaukooman ja silmänpohjan ikärappeuman esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä. Kuulo-ongelmia on 33%:lla yli 75 vuotiaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa avo- ja laitoshoidossa vanhustyötä tekevien hoitajien tietoja ikääntyneen näön ja kuulon heikentyessä. Tutkimuksessa selvitettiin mitä hoitajat tiesivät näkö- ja kuulovaikeuksien syistä ja ikääntymiseen liittyvistä sairauksista.
Muisti
Ikääntymisen myötä aivoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia. Fyysisen heikkouden lisäksi huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta ja henkistä lamaantumista. Janontunne vaimenee ikääntyessä ja tämä altistaa elimistön nestetasapainon häiriöille. Näitä häiriöitä on mm. sekavuus ja jalkojen kantamattomuus. Suuret alkoholiannokset ovat haitallisia ikääntyville aivoille, mutta pieni määrä alkoholia (esim. pieni lasi punaviiniä tai ruokalusikallinen konjakkia illalla) voi suojata aivoverisuonia. Kahvi aktivoi ja saattaa jopa vähentää dementiariskiä. Monet lääkkeet aiheuttavat keskushermostohaittavaikutuksia. Henkisiä voimavaroja voivat heikentää mm. rauhoittavat lääkkeet, nukahtamislääkkeet, vahvat kipulääkkeet, virtsankarkailuun käytettävät lääkkeet ja kortisonilääkkeet. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet voivat laskea verenpaineen niin alas, että ikääntynyt alkaa kaatuilla, eikä juuri jaksa olla pystyasennossa.