s.c ja i.m

Ihonalainen eli subkutaaninen injektio (s.c)

Ihonalainen ruiske annetaan olkavarren, reiden, pakaran tai vatsanalueen ihon alle.

-Injektiota annettaessa ihopoimu nostetaan peukalon ja etusormen avulla ja neula työnnetään ihoon 45° kulmassa. Joitakin subkutaanilääkkeitä kuten hepariinia ja insuliinia annetaan lyhyellä neulalla, jolloin pistokulma on 90°. Ennen lääkkeen antamista täytyy aina varmistaa aspiroimalla (vetää mäntää ulospäin), ettei neulan kärki ole verisuonessa. Ihonalaisissa injektiossa lääkemäärä voi olla enintään 2 ml. Mikäli potilas saa ihonalaisia injektioita toistuvasti on pistopaikkaa vaihdella hyvä vaihdella.

Lihaksensisäinen eli intramuskulaarinen injekstio (i.m)

Lihaksensisäisen injektion antamiseen riittävän suuria lihaksia ovat reisilihaksen ulko-osa, pakaralihaksen yläulkoneljännes, sekä olkavarren hartialihas. Lihasinjektio on tärkeä antaa siten, ettei potilas jännitä lihasta. Potilas voi joko seisoa paino enemmän toisella jalalla tai hän voi olla esimerkiksi kyljellään, vatsallaan. Lihaksen runsaan verenkierron vuoksi lääkeaineen vaikutus alkaa yleensä 10-30 minuutin kuluessa pistämisestä.

Injektio annetaan sormilla pingotetun ihon läpi 90 °pistokulmassa siten, että neulasta noin 2/3 menee ihon sisään. Injektio tulee antaa riittävän syvälle. Lihasinjektiota annettaessa täytyy ensin tarkistaa, ettei neula ole verisuonessa. Tarkistamisen voi tehdä joko irrottamalla neula ja ruisku hetkeksi ja katsomalla tuleeko neulaan verta tai aspiroimalla vetämällä mäntää taaksepäin. Injektion antaja voi aspiroidessaan tukea neulaa pitämällä sen kantaa peukalon ja etusormen välissä. Jos neula on verisuonessa annetaan injektio toiseen kohtaan. Lihakseen annettavissa injektioissa lääkemäärä voi olla 5ml. 

Lääkehoidon Oppimistehtävä

1. Teuvolle on määrätty osteoporoosilääke, jota hän ei kuitenkaan ole ottanut säännöllisesti

·         Joko Teuvo ei muista ottaa lääkettä, kun on vasta se hänelle määrätty tai hän ei ymmärrä lääkkeet tärkeyttä ja tarkoitusta.

·         Jos Teuvolla on käuýtössä dosetti, lääkkeen voisi jakaa sinne jotta hän muistaisi ottaa sen.

2. Miksi Levodopalääke on suositeltavaa ottaa tyhjään mahaan?

·         Lääkkeen imeytyminen voi heikentyä, jos lääkkeen ottaa proteiinipitoisen ruuan kanssa.

3. Olet aamulla jakamassa lääkkeitä potilaallesi. Hänelle on määrätty Spesicor dos depottablatti 47,50mg x 1. Osaston lääkekaapissa on Spesicor dos depottabletteja, joiden vahvuudet ovat 23.75mg ja 95mg.

·         Annan Spesicor 23.75mg x2. Silloin vahvuudeksi tulee 47.50mg.

4. Potilaalle on määrätty Primaspan 250mg enterotabletti.

·         Lääke otettava tyhjään vatsaan, ei saa murskata, puolittaa tai pureskella. Otettava runsaan veden kanssa.

5. Tiedät potlaasi Sepon käyttävän säännöllisesti alkoholia. Hän aloittaa Sirdalud-lääkekuurin   niskajännityskipuihinsa.

·         Pyydän häntä lopettamaan alkoholin käytön kuurin ajaksi. Lääkkeen haittavaikutuksia on mm. uneliaisuus, huimaus, pahoinvointi ja suun kuivuminen.

6. Varfariinia käyttävällä 63-vuotiaalla Petrillä on myös midatsolaamilääkitys. Lisäksi hän saa       ketonatsolia viikon kuurina tabletti muodossa.

·         Lääkkeiden vaikutukset voivat muuttua, kun käytössä samanaikaisesti on muitakin lääkkeitä sekä tulla haittavaikutuksia.

7. Astmaa sairastavalla Juusolla on nuhakuume.

·         Kuumelääkkeeksi Para-Tabs.

8. Kalevilla on käytössä Nexium- niminen enterovalmiste.

·         Nexium vähentää mahahappojen muodostumista.  Sitä käytetään mm. ruokatorven  refluksisairauksien hoitoon.

9. Diabeetikko on annostellut liikaa insuliinia ja joutuu insuliinisokkiin.

·         Jos potilas on tajuissaan, annan hänelle sokerin paloja tai muuta sokeripitoista esim. suklaata,  mehua.. Jos taas on tajuton, suun limakalvoille esim. hunajaa jotta tukehtumisvaaralta vältyttäis. Seurata potilaan vointia 10-15min ajan.

10. Tainalle aloitetaan varfariinilääkitys.

·         Varfariini ehkäisee veritulppia.  Lääkityksen oikeata hoitotasoa seurataan hyytymistä  mittaavalla verikokeella, eli INR-arvolla. Ihanteellinen arvo on 2-3 välillä.

·         Verenvuodon vaara kasvaa, jos iäkkäällä potilaalla INR -arvo on yli 3 ja käytössä on  samanaikaisesti tulehduskipulääkkeitä.

Ulostuslääkkeen nimi Antotapa vaikutus perustuu?

Osmaattiset: laksatiivit sisältävät makrogolia, imeytymättömiä sokerijohdoksia laktuloosia,laktilolia tai magnesiumsuoloja.  Haittavaikutuksina esiinyy ilmavaivoja ja vatsakipuja. Vaikutuksen alkamiseen kuluu muutamasta tunnista pariin vuorokauteen. mmetuksen hoitoon voidaan käyttää annospusseja tai suoliston huuhteluun ja tyhjentämiseen tarkoitettuja liuoksia.  ( Colonsoft, Duphalac, Levolac, Movicol ja Pegorion)

Bulklaksatiiveja: sisältämät kuidut lisääbät turvotessaan ulosteen massaa ja kuivapaino  (Agiocur, Agiolax. Laxamucil ja Vi-Siblin )

Ulostetta pehmentäviä peräruiskeita  se on ulostetta liukastavia ja massa lisääviä aineita. Ulostetta pehmentävät peräruiskeet eivät vaikuta suolen refleksitoimintaan.( KIyx, ja Microlax)

Suolta stimuloivia laksatiiveja ( Laxoberon, Metalax, Pursennid ja Toilax)

Ummetuslääkkeina Käytetään

·         pääasiassa suolen sisälttöä lisääviä aiheita eli bulkkilaksatiiveja.

·         Osmoottisia eli paksusuolen nestettä lisääviä laksatiiveja

·         Ulostetta pehmentäviä ja liukastavia valmisteita

·         Suolta stimuloivia lääkeaineita eli kontaktilaksatiiveja

sairaudet voivat aiheuttaa ummetusta:

• kilpirauhasen vajaatoimintan:, kalsiumaineenvaihduntasairaudet, diabetes, masennus, anoreksia, keliakia ja jotkut munuaissairaudet. Ummetus liittyy moniin neurologisiin sairauksiin ja selkäydinvammoihin.

• MS-tauti: MS-tauti jakaantuu eri alatyyppeihin: aaltomainen, toissijaisesti etenevä ja suoraan etenevä tauti. Aaltomainen muoto on yleisin. MS-taudin diagnoosi perustuu kliiniseen oirekuvaan, selkäydinnestenäytteeseen ja magneettikuvaukseen . Hoitona käytetään akuutissa pahenemisvaiheessa kortikosteroidipulssihoitoa. Taudinkulkua hillitsevänä pitkäaikaishoitona käytetään ensisijaisesti beetainterferoneita

• Parkinsonin tauti:  Ummetus on suhteellisen yleinen vaiva, josta kärsii jopa viisi aikuista sadasta. Iän myötä ongelma yleistyy: vain 20 vanhusta sadasta välttyy siltä.Syitä voi olla useitakin, mutta hoidon kulmakivi on yleensä sama: ruokavalion neste- ja kuitumäärän lisääminen. 

Sairaudet, kuten kilpirauhasen tai munuaisten vajaatoiminta, diabetes, Parkinsonin tauti ja masennus saattavat aiheuttaa ummetusta. Ummetus voi myös olla seurausta keliakiasta, laktoosi-intoleranssista tai ruoka-aineallergiasta. Jos epäilet, että ummetuksen taustalla on jokin sairaus, ota yhteys lääkäriin.

Myös monien lääkkeiden sivuvaikutuksiin kuuluu ummetus.Yleisimpiä ummetusta aiheuttavia lääkkeitä ovat kipu-, masennus- ja verenpainelääkkeet.

Ummetusta aiheuttavia lääkkeitä: kalsiumkanavan salpaajat, diureetit, psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet, rautavalmisteet, statiinit, tulehduskipulääkkeet, opioidit, antikolinergit, antasidit.

vanhuksilla. Mahdollinen akuutti komplikaatio on ulostetukkeuma, joka voi aiheuttaa bakteeritulehduksen tai jopa suolen puhkeamisen.

Vanhuksilla ummetus voi aiheuttaa ohivuotoripulia ja jopa ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.

Ummetusta voivat aiheuttaa myös monet lääkkeet:

• narkoottiset kipulääkkeet eli opioidit
• tulehduskipulääkkeet
• masennuslääkkeet
• neuroleptit  eli psykoosilääkkeet
• kalsiumsalpaajat (verenpainelääkkeitä)
• nesteenpoistolääkkeet
• Parkinsonin taudin lääkkeet
• rauta- ja kalsiumvalmisteet
• närästyslääkkeet
• kolesterolilääkkeet

Ummetuksen muut hoidot

Kuivattujen luumujen teho ummetuksessa ei perustu vain kuitulisään, vaan luumuissa on myös suolen toimintaa kiihdyttäviä aineita. Ulostuslääkkeiden tapaan ne voivat kuitenkin jatkuvassa käytössä heikentää suoliston luonnollista toimintaa.

Maitohappobakteereita ja muita probiootteja on kokeiltu ummetuksen hoidossa useissa tutkimuksissa, mutta näyttö on ollut ristiriitaista.

http://www.ummetus.com/

HMSN tauti

HMSN tauti (Hereditary Motor Sensory Neuropathy)

Taudinkuvia on Sairauden luonne ja mahdollinen eteneminen vaihtelee suuresti samankin perheen sisällä. Kävelyepävarmuus ja jalan rakennemuutokset tuottavat suurimmat hankaluudet.

harvoin sairaus aiheuttaa niin suuria ongelmia, että tarvittaisiin liikkumisen apuvälineitä. Sairaus ei yleensä vaikuta henkisiin toimintoihin eikä lyhennä elinikää. HMSN I ja III taudeissa esiintyy ääreishermojen eristysmateriaalin myeliinin puutos. HMSN II:ssa taas virhe on hermon ytimessä aksonissa, jolloin hermoimpulssin kulkunopeus on lähes normaali.

 Myös puutuminen tai tuntoaistin heikkeneminen ala ja ylä raajojen kärkiosissa ja tasapainon heikkeneminen voi olla sairauden oire. Jalkaterän nostovoima heikkenee ja rakenne muuttuu siten, että korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat ovat tavalliset.

PERIYTYMINEN JA ESIINTYVYYS
Koko tämän tautiryhmän esiintyvyys Suomessa noin 40 henkilöä 100 000 asukasta kohti, HMSN tyyppi I esiintyvyys noin vajaa 20/ 100 000. Perinnöllisyyslääketieteelliset tutkimukset määräävät pitkälti luokittelua. Taustalla olevia mutaatioita on pystytty tunnistamaan, ja tarkempi luokittelu voidaan niiden perusteella tehdä.

DIAGNOOSI

perustuu perhehistoriaan, kliiniseen tutkimukseen, alentuneisiin hermojohtonopeusmittauksiin ja DNA-analyysiin. Tavanomaisissa verikokeissa ei havaita mitään näille taudeille tyypillistä.

 HOITO

on oireenmukaista keskeisenä fysioterapia, jolla pyritään ehkäisemään virheellisestä kävelystä johtuvat kivut ja ylläpitämään raajojen liikettä.

suolistosyövät tehtävät

suolistosyövät

Oireet

Suolistosyöpä on varhaisvaiheessa lähes oireeton. Tyypillisiä oireita ovat suolen toiminnan muutokset, ripuli tai ummetus uutena tai vaihtelevasti, tunne ettei suoli tyhjene kunnolla tai suolitukos. Kasvaimen pinta on röpelöinen ja tästä syystä se vuotaa herkästi verta.

Selkeät muutokset vatsantoiminnassa ovat aina syy hakeutua lääkärille. Paksusuolen syövässä ja erityisesti peräsuolen syövässä ilmaantuu usein verta ulosteeseen. Siksi myös anemia ja sen seuraamukset, kuten väsymys, hengenahdistus ja huimauksen tunne, ovat yleisiä suolistosyövän oireita..

Yleisyys

Suomen kolmanneksi yleisin syöpä eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen. Suolistosyöpien ilmaantuvuus on nousussa. Vuonna 2009 todettiin 2 755 uutta tapausta. Kaksi kolmannesta suolistosyövistä todetaan yli 65-vuotiailla.

Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla tunnista nämä 5 oiretta

1.       Uupumus

Polyypit tai syöpäkasvaimet voivat aiheuttaa verenvuotoa. Lopulta veressä ei ole enää riittävästi punasoluja ja rautaa, joka kuljettaisi happea elimistöön. Tämä aiheuttaa anemian, joka voi tehdä olosta uupuneen ja hengästyneen.

2.       Verenvuoto peräsuolesta

Yleensä veri vessapaperissa on merkki jostain harmittomasta, kuten peräpukamista. Kuitenkin myös polyyppi tai syöpä voi aiheuttaa peräaukon suulla kutinaa ja verenvuotoa.

3.       Verinen uloste

Veri voi näkyä ulosteessa punaisina juovina. Ulosteesta saattaa tulla myös hyvin tummaa. Tervaisen näköinen ulos vihjaa siitä, että mukana on kuivunutta verta. Jos ulosteessasi on jatkuvasti verta, käväise lääkärissä.

4.       Poikkeava vatsan toiminta

Polyypit ja kasvaimet voivat muuttaa ulosteen koostumusta, muotoa tai vessakäynnin väliä. Ohuet, kynämäiset ulosteet voivat esimerkiksi viitata syöpäkasvaimeen, joka vaurioittaa suolta. Jatkuva ummetus eli ulostat alle kolme kertaa viikossa, ripuli, tai tunne siitä että et saa suolta tyhjäksi vessassa käydessäsi, voivat olla myös suolistosyövän oireita. Käy lääkärissä, jos oireet jatkuvat yli viikon.

5.       Vatsakipu

Vatsakivulla on lukemattomia mahdollisia syitä, joista ehkä tavallisin on stressi. Kuitenkin vatsakipu, kramppailu, pahoinvointi ja oksentelu voi joskus olla merkki polyypista tai syöpäkasvaimesta, joka vaurioittaa suolta tai on levinnyt sisäelimiin.

Hoito

Paikallinen vain suolen seinämässä oleva suolistosyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkauksessa poistetaan kasvaimen laajuuden ja sijainnin mukaan suolta osittain tai koko paksu- ja peräsuoli. Leikkauksen yhteydessä poistetaan myös lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Samalla saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.

Peräsuolisyövässä annetaan usein sädehoitoa leikkausta edeltävästi. Jos on kyseessä pienehkö poistettavissa oleva syöpä, annetaan viiden päivän sädehoito, jonka jälkeen kasvain leikataan viikon sisällä. Lähikudoksiin edenneessä peräsuolisyövässä annetaan pitkä sädehoito ja solunsalpaajia 5–6 viikkoa ja sen jälkeen odotetaan parisen kuukautta, jotta kasvain ehtii kutistua ennen peräsuolen leikkausta.

Muihin elimiin levinneen suolistosyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia. Suolistosyöpä on melko usein herkkä solunsalpaajahoidolle, ja kasvain voi pienentyä tai sen kasvu pysähtyä hoidon vaikutuksesta vaihtelevan pituiseksi ajaksi. Viimeistä syöpäsolua ei yleensä saada tuhottua, joten paraneminen solunsalpaajahoidolla on hyvin epätodennäköistä. Jos kasvain reagoi hoitoon hyvin, voi hoidolla olla kuitenkin merkittävä vaikutus elinaikaan ja oireisiin.

Suolistosyöpä leviää joskus yksittäisinä etäpesäkkeinä maksaan tai keuhkoihin. Tällöin etäpesäkkeiden poistoa voi harkita, jos kaikki syöpä saadaan poistettua leikkauksessa.

Suolistosyövän ennuste riippuu sen levinneisyysasteesta toteamisvaiheessa. Pinnallisissa kasvaimissa paranemismahdollisuudet ovat yleensä hyvät, ja suurin osa potilaista paranee pelkällä leikkauksella tai leikkauksen ja sädehoidon ja/tai solunsalpaajahoidon yhdistelmällä. Pidemmälle edenneessä syövässä ennuste on huonompi.

Ennuste

Hoitojen jälkeen potilas käy säännöllisesti seurantakäynneillä, joihin kuuluu tähystystutkimuksia. Niiden tarkoituksena on tarkastaa suolen liitoskohta ja havaita siihen mahdolliset syntyvät

syövän uusiutumat. Lisäksi tähystyksen tarkoituksena on havaita mahdolliset uudet syövät. Tähystyksen lisäksi seurannassa otetaan verikoe, jonka avulla seurataan hemoglobiinipitoisuutta ja kasvaimen

merkkiainetasoa (CEA). Jatkuvasti kohoava CEA-taso saattaa viitata siihen, että syöpä on uusiutunut.

Suolistosyövän ennuste riippuu ensisijaisesti siitä, miten laajalle syöpä on ehtinyt levitä ennen leikkausta. Paikallisesti levinnyttä syöpää sairastavista yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Etäpesäkkeistä ja levinnyttä syöpää sairastavista vain noin 10-15 prosenttia elää viisi vuotta.

Monica ja Saari

Kirurginen haava

Kirurginen leikkausviilto tehdään yleensä kohtisuoraan ihoon nähden, jonka takia haavana reunat ovat tasaiset ja verestävät. Haavan paranemiseen vaikuttavat ulottuvuus, haavaontelon rakenne ja sijainti sekä leikkauksen puhtausluokitus. Haavan parenemisnopeus riippuu paikallisesta verenkierrosta.
Puhdas kirurginen haava suljetaan yleensä ompeleilla, mutta joissakin leikkaushaavoissa käytetään metallihakasia,( haavateippiä, iholiimaa ja perhosteippiä) . Ommeltaessa haavanreunat asetetaan vastakkain siten, että oikeat kudoskerrokset tulevat samaan tasoon eikä onteloita eikä kiristystä synny. Pään, kasvojen ja kaulan alueen ompeleet poistetaan alle viikon kuluessa.

Kirurgisen haavahoidon teesit:

Ihokarvojen poisto haava alueelta. Tämä estää ihokarvoja joutumasta leikkaushaavaan ja parantaa sidosten kiinnittymistä ja ompeleiden poistoa. Tehdään leikkauspäivän aamuna.

Haavasidos valitaan haavasta tihkuvan veren määrän mukaan (tarpeeksi imukykyinen).

Leikkaushaava rauhotetaan vuorokaudeksi, mutta jos haavataitos kostuu ennen sitä se vaihdetaan steriilein käsinein ja välinein.

Käsihygienia leikkaushaavaa hoidettaessa: Käsihuuhde riittää jos käsissä ei ole näkyvää likaa.
Huuhdetta käytetään huolellisesti ennen haavanhoitoa ja sen jälkeen.
Kun leikkauksesta on kulunut yli 24h käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.

Haavasidos kiinnitetään ihoteipillä. Haavahoito-ohjeet annetaan potilaalle suullisesti ja kirjallisesti.




Jos haavan ympärillä on rakkuloita tai ihorikkoa, asetetaan niiden suojaksi hoitolevy tai suojakalvo. Haava suojataan vettä läpäisemättömällä kalvolla jos se joutuu kosketuksiin virtsan tai ulosteen kanssa.
Haavan välitön hoito keskittyy haavavuodon, siteiden, turvotuksen, tunnon lämmön ja kivun tarkkailuun. Hoitaja ohjaa potilasta lääkärin ohjeiden mukaan haava-alueen liikuttamisesta ja asennosta.
Epiteelin yhdentymine kattavaksi pinnaksi kestää kirurgisessa haavassa 24-48h. Haava voidaan suihkuttaa ilman infektioriskiä 24-28h kuluttua leikkauksesta.  Ei käytetä saippuaa, eikä hangata. Kuivataan varovasti taputtelemalla.
Haavan vuotoa ja turvotusta ehkäistään kohoasennolla ja haavan rasittumista, hankausta, venymistä vältetään.





Infektoituneen haavan hoito: Havainfektiopotilaat hoidetaan potilashuoneessa kosketuseristyksessä.

- Oma huone  ja suihku, ellei tämä ole mahdollista, noudatetaan aseptista työjärjestystä ja huoneiden vuodesijoittelua

- infektoituneiden haavojen suihkuttelun/suihkun jälkeen pesu- ja suihkutilat puhdistetaan kloori 1000ppm liuoksella jokaisen potilaan jälkeen ja lattia pyyhitään lastalla mahdollisimman kuivaksi.

LÄHTEET: Sairaahoito ja huolenpito WSOY, moniste Lapin sairaanhoitopiiri infektio-sairaalahygienia

Tekijät: Piia, Sini-Tuulia ja Monica

Marevan-hoidon

Marevan-hoidon

Verenohennuslääke on varfariinia sisältävä Marevan. Tämä artikkeli ei käsittele uusimpia verenohennuslääkkeitä.

Jos Marevan-hoidon aikana ulosteet muuttuvat mustiksi, tulee voimakasta vatsakipuja ja heikotusta tai nenä- tai ienverenvuotoa on syytä. Verenohennuslääkitys potilasohje.

Hoito aloitetaan indikaation täyttyessä. Potilaalla tulee olla oireita yli kolme vuorokautta ja siten eteisvärinä ei ole tuore eikä rytmiä voida palauttaa normaaliksi rytminsiirrolla. Tavallisimmin eteisvärinä löydetään rutiinitarkastuksessa EKG;ssä, vaikka potilaalla ei ole ollut oireita.

Marevan-hoito pysyy hyvässä tasapainossa, jos elämäntavat ovat säännölliset. Hoito ei vaadi elämäntapojen muutosta, tärkeintä on että elämäntavat on vakaat.

Alkoholia voi käyttää kohtuudella: 1–2 olutta tai viinilasillista ei sekoita Marevan-hoitoa. Runsas alkoholin käyttö voi kuitenkin olla vaarallista.

K-vitamiini saanti vaikuttaa Marevanin hoitotasapainoon. K-vitamiinin saannin tulisikin siis olla mahdollisimman tasaista. Äkillisiä ruokavalion muutoksia onkin vältettävä. Monet kasvisruoat sisältävät paljon K-vitamiinia. Kasvisruokia ei tarvitse siis välttää, mutta suuret muutokset kasvisruoan syönnin määrissä voivat vaikuttaa hoitotasapainoon.

Tulehduskipulääke asetyylisalisyylihappo (Esim. Aspirin, Disperin, Primaspan) lisäävät verenvuotoriskiä, eikä niitä tule käyttää yhdessä Marevan-hoidon kanssa. Myös muut tulehduskipulääkkeet (Esim. Burana, Ketorin, Voltaren) voivat lisätä verenvuotovaaraa. Neuvottele aina lääkärisi kanssa muiden lääkkeiden käytöstä.

varfariinihoitoon on iso työ. Hoidon aloitusta rajoittavia tekijöitä ovat ikä, dementia ja alkoholismi (usein alkoholia käyttävillä potilailla on eteisvärinöitä). Hoidon aloituksessa huomioidaan potilaan muun lääkityksen lisäksi potilaan perussairaudet eli onko vuototaipumusta: divertikuliitti, anemisoituminen, runsaita peräpukamia, runsaita kuukautisvuotoja ja kaatumistaipumusta.

Potilaan lääkitys aloitettaisiin varovaisesti 3 mg:n varfariinilla. Ensimmäinen Marevan-koe otetaan kolmen päivän päästä varfariinin aloituksesta. Tällöin potilas voi joutua käymään näytteenotossa Päijät-Hämeen keskussairaalassa, jos näytteenotto ajoittuu viikonloppuun. Tavoitteena on ottaa seuraavat Marevan-kontrollit 6-8 viikon välein, jos INR-arvo ei heittele.

Marevan-hoidon seurantaan voi käyttää myös niin sanottua vierilaitetta. Sen avulla INR-arvo voidaan määrittää kotona, eikä potilaan tarvitse mennä laboratorioon verinäytettä varten. Vierilaitteita käytetään nykyään muun muassa kotisairaanhoidossa. Lisäksi niitä on mahdollisuus käyttää Marevan-hoidon omaseurannassa. Vierilaitteen käyttäjältä otetaan kuitenkin lisäksi säännöllisesti verinäytteitä myös laboratoriossa, koska niiden avulla varmistetaan omamittausten laatu

potilaan huolellista perehdyttä- mistä Marevan-hoitoon ja hoidon seurannan menettelytapoihin sekä saumatonta yhteistyötä hoitavan terveydenhuollon yksikön kanssa. Lisätietoa INR-arvon omaseurannasta saa asiaan perehtyneeltä lääkäriltä tai sairaan-/terveydenhoitajalta