suolistosyövät tehtävät

suolistosyövät

Oireet

Suolistosyöpä on varhaisvaiheessa lähes oireeton. Tyypillisiä oireita ovat suolen toiminnan muutokset, ripuli tai ummetus uutena tai vaihtelevasti, tunne ettei suoli tyhjene kunnolla tai suolitukos. Kasvaimen pinta on röpelöinen ja tästä syystä se vuotaa herkästi verta.

Selkeät muutokset vatsantoiminnassa ovat aina syy hakeutua lääkärille. Paksusuolen syövässä ja erityisesti peräsuolen syövässä ilmaantuu usein verta ulosteeseen. Siksi myös anemia ja sen seuraamukset, kuten väsymys, hengenahdistus ja huimauksen tunne, ovat yleisiä suolistosyövän oireita..

Yleisyys

Suomen kolmanneksi yleisin syöpä eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen. Suolistosyöpien ilmaantuvuus on nousussa. Vuonna 2009 todettiin 2 755 uutta tapausta. Kaksi kolmannesta suolistosyövistä todetaan yli 65-vuotiailla.

Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla tunnista nämä 5 oiretta

1.       Uupumus

Polyypit tai syöpäkasvaimet voivat aiheuttaa verenvuotoa. Lopulta veressä ei ole enää riittävästi punasoluja ja rautaa, joka kuljettaisi happea elimistöön. Tämä aiheuttaa anemian, joka voi tehdä olosta uupuneen ja hengästyneen.

2.       Verenvuoto peräsuolesta

Yleensä veri vessapaperissa on merkki jostain harmittomasta, kuten peräpukamista. Kuitenkin myös polyyppi tai syöpä voi aiheuttaa peräaukon suulla kutinaa ja verenvuotoa.

3.       Verinen uloste

Veri voi näkyä ulosteessa punaisina juovina. Ulosteesta saattaa tulla myös hyvin tummaa. Tervaisen näköinen ulos vihjaa siitä, että mukana on kuivunutta verta. Jos ulosteessasi on jatkuvasti verta, käväise lääkärissä.

4.       Poikkeava vatsan toiminta

Polyypit ja kasvaimet voivat muuttaa ulosteen koostumusta, muotoa tai vessakäynnin väliä. Ohuet, kynämäiset ulosteet voivat esimerkiksi viitata syöpäkasvaimeen, joka vaurioittaa suolta. Jatkuva ummetus eli ulostat alle kolme kertaa viikossa, ripuli, tai tunne siitä että et saa suolta tyhjäksi vessassa käydessäsi, voivat olla myös suolistosyövän oireita. Käy lääkärissä, jos oireet jatkuvat yli viikon.

5.       Vatsakipu

Vatsakivulla on lukemattomia mahdollisia syitä, joista ehkä tavallisin on stressi. Kuitenkin vatsakipu, kramppailu, pahoinvointi ja oksentelu voi joskus olla merkki polyypista tai syöpäkasvaimesta, joka vaurioittaa suolta tai on levinnyt sisäelimiin.

Hoito

Paikallinen vain suolen seinämässä oleva suolistosyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkauksessa poistetaan kasvaimen laajuuden ja sijainnin mukaan suolta osittain tai koko paksu- ja peräsuoli. Leikkauksen yhteydessä poistetaan myös lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Samalla saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.

Peräsuolisyövässä annetaan usein sädehoitoa leikkausta edeltävästi. Jos on kyseessä pienehkö poistettavissa oleva syöpä, annetaan viiden päivän sädehoito, jonka jälkeen kasvain leikataan viikon sisällä. Lähikudoksiin edenneessä peräsuolisyövässä annetaan pitkä sädehoito ja solunsalpaajia 5–6 viikkoa ja sen jälkeen odotetaan parisen kuukautta, jotta kasvain ehtii kutistua ennen peräsuolen leikkausta.

Muihin elimiin levinneen suolistosyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia. Suolistosyöpä on melko usein herkkä solunsalpaajahoidolle, ja kasvain voi pienentyä tai sen kasvu pysähtyä hoidon vaikutuksesta vaihtelevan pituiseksi ajaksi. Viimeistä syöpäsolua ei yleensä saada tuhottua, joten paraneminen solunsalpaajahoidolla on hyvin epätodennäköistä. Jos kasvain reagoi hoitoon hyvin, voi hoidolla olla kuitenkin merkittävä vaikutus elinaikaan ja oireisiin.

Suolistosyöpä leviää joskus yksittäisinä etäpesäkkeinä maksaan tai keuhkoihin. Tällöin etäpesäkkeiden poistoa voi harkita, jos kaikki syöpä saadaan poistettua leikkauksessa.

Suolistosyövän ennuste riippuu sen levinneisyysasteesta toteamisvaiheessa. Pinnallisissa kasvaimissa paranemismahdollisuudet ovat yleensä hyvät, ja suurin osa potilaista paranee pelkällä leikkauksella tai leikkauksen ja sädehoidon ja/tai solunsalpaajahoidon yhdistelmällä. Pidemmälle edenneessä syövässä ennuste on huonompi.

Ennuste

Hoitojen jälkeen potilas käy säännöllisesti seurantakäynneillä, joihin kuuluu tähystystutkimuksia. Niiden tarkoituksena on tarkastaa suolen liitoskohta ja havaita siihen mahdolliset syntyvät

syövän uusiutumat. Lisäksi tähystyksen tarkoituksena on havaita mahdolliset uudet syövät. Tähystyksen lisäksi seurannassa otetaan verikoe, jonka avulla seurataan hemoglobiinipitoisuutta ja kasvaimen

merkkiainetasoa (CEA). Jatkuvasti kohoava CEA-taso saattaa viitata siihen, että syöpä on uusiutunut.

Suolistosyövän ennuste riippuu ensisijaisesti siitä, miten laajalle syöpä on ehtinyt levitä ennen leikkausta. Paikallisesti levinnyttä syöpää sairastavista yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Etäpesäkkeistä ja levinnyttä syöpää sairastavista vain noin 10-15 prosenttia elää viisi vuotta.

Monica ja Saari

Kirurginen haava

Kirurginen leikkausviilto tehdään yleensä kohtisuoraan ihoon nähden, jonka takia haavana reunat ovat tasaiset ja verestävät. Haavan paranemiseen vaikuttavat ulottuvuus, haavaontelon rakenne ja sijainti sekä leikkauksen puhtausluokitus. Haavan parenemisnopeus riippuu paikallisesta verenkierrosta.
Puhdas kirurginen haava suljetaan yleensä ompeleilla, mutta joissakin leikkaushaavoissa käytetään metallihakasia,( haavateippiä, iholiimaa ja perhosteippiä) . Ommeltaessa haavanreunat asetetaan vastakkain siten, että oikeat kudoskerrokset tulevat samaan tasoon eikä onteloita eikä kiristystä synny. Pään, kasvojen ja kaulan alueen ompeleet poistetaan alle viikon kuluessa.

Kirurgisen haavahoidon teesit:

Ihokarvojen poisto haava alueelta. Tämä estää ihokarvoja joutumasta leikkaushaavaan ja parantaa sidosten kiinnittymistä ja ompeleiden poistoa. Tehdään leikkauspäivän aamuna.

Haavasidos valitaan haavasta tihkuvan veren määrän mukaan (tarpeeksi imukykyinen).

Leikkaushaava rauhotetaan vuorokaudeksi, mutta jos haavataitos kostuu ennen sitä se vaihdetaan steriilein käsinein ja välinein.

Käsihygienia leikkaushaavaa hoidettaessa: Käsihuuhde riittää jos käsissä ei ole näkyvää likaa.
Huuhdetta käytetään huolellisesti ennen haavanhoitoa ja sen jälkeen.
Kun leikkauksesta on kulunut yli 24h käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.

Haavasidos kiinnitetään ihoteipillä. Haavahoito-ohjeet annetaan potilaalle suullisesti ja kirjallisesti.




Jos haavan ympärillä on rakkuloita tai ihorikkoa, asetetaan niiden suojaksi hoitolevy tai suojakalvo. Haava suojataan vettä läpäisemättömällä kalvolla jos se joutuu kosketuksiin virtsan tai ulosteen kanssa.
Haavan välitön hoito keskittyy haavavuodon, siteiden, turvotuksen, tunnon lämmön ja kivun tarkkailuun. Hoitaja ohjaa potilasta lääkärin ohjeiden mukaan haava-alueen liikuttamisesta ja asennosta.
Epiteelin yhdentymine kattavaksi pinnaksi kestää kirurgisessa haavassa 24-48h. Haava voidaan suihkuttaa ilman infektioriskiä 24-28h kuluttua leikkauksesta.  Ei käytetä saippuaa, eikä hangata. Kuivataan varovasti taputtelemalla.
Haavan vuotoa ja turvotusta ehkäistään kohoasennolla ja haavan rasittumista, hankausta, venymistä vältetään.





Infektoituneen haavan hoito: Havainfektiopotilaat hoidetaan potilashuoneessa kosketuseristyksessä.

- Oma huone  ja suihku, ellei tämä ole mahdollista, noudatetaan aseptista työjärjestystä ja huoneiden vuodesijoittelua

- infektoituneiden haavojen suihkuttelun/suihkun jälkeen pesu- ja suihkutilat puhdistetaan kloori 1000ppm liuoksella jokaisen potilaan jälkeen ja lattia pyyhitään lastalla mahdollisimman kuivaksi.

LÄHTEET: Sairaahoito ja huolenpito WSOY, moniste Lapin sairaanhoitopiiri infektio-sairaalahygienia

Tekijät: Piia, Sini-Tuulia ja Monica

Marevan-hoidon

Marevan-hoidon

Verenohennuslääke on varfariinia sisältävä Marevan. Tämä artikkeli ei käsittele uusimpia verenohennuslääkkeitä.

Jos Marevan-hoidon aikana ulosteet muuttuvat mustiksi, tulee voimakasta vatsakipuja ja heikotusta tai nenä- tai ienverenvuotoa on syytä. Verenohennuslääkitys potilasohje.

Hoito aloitetaan indikaation täyttyessä. Potilaalla tulee olla oireita yli kolme vuorokautta ja siten eteisvärinä ei ole tuore eikä rytmiä voida palauttaa normaaliksi rytminsiirrolla. Tavallisimmin eteisvärinä löydetään rutiinitarkastuksessa EKG;ssä, vaikka potilaalla ei ole ollut oireita.

Marevan-hoito pysyy hyvässä tasapainossa, jos elämäntavat ovat säännölliset. Hoito ei vaadi elämäntapojen muutosta, tärkeintä on että elämäntavat on vakaat.

Alkoholia voi käyttää kohtuudella: 1–2 olutta tai viinilasillista ei sekoita Marevan-hoitoa. Runsas alkoholin käyttö voi kuitenkin olla vaarallista.

K-vitamiini saanti vaikuttaa Marevanin hoitotasapainoon. K-vitamiinin saannin tulisikin siis olla mahdollisimman tasaista. Äkillisiä ruokavalion muutoksia onkin vältettävä. Monet kasvisruoat sisältävät paljon K-vitamiinia. Kasvisruokia ei tarvitse siis välttää, mutta suuret muutokset kasvisruoan syönnin määrissä voivat vaikuttaa hoitotasapainoon.

Tulehduskipulääke asetyylisalisyylihappo (Esim. Aspirin, Disperin, Primaspan) lisäävät verenvuotoriskiä, eikä niitä tule käyttää yhdessä Marevan-hoidon kanssa. Myös muut tulehduskipulääkkeet (Esim. Burana, Ketorin, Voltaren) voivat lisätä verenvuotovaaraa. Neuvottele aina lääkärisi kanssa muiden lääkkeiden käytöstä.

varfariinihoitoon on iso työ. Hoidon aloitusta rajoittavia tekijöitä ovat ikä, dementia ja alkoholismi (usein alkoholia käyttävillä potilailla on eteisvärinöitä). Hoidon aloituksessa huomioidaan potilaan muun lääkityksen lisäksi potilaan perussairaudet eli onko vuototaipumusta: divertikuliitti, anemisoituminen, runsaita peräpukamia, runsaita kuukautisvuotoja ja kaatumistaipumusta.

Potilaan lääkitys aloitettaisiin varovaisesti 3 mg:n varfariinilla. Ensimmäinen Marevan-koe otetaan kolmen päivän päästä varfariinin aloituksesta. Tällöin potilas voi joutua käymään näytteenotossa Päijät-Hämeen keskussairaalassa, jos näytteenotto ajoittuu viikonloppuun. Tavoitteena on ottaa seuraavat Marevan-kontrollit 6-8 viikon välein, jos INR-arvo ei heittele.

Marevan-hoidon seurantaan voi käyttää myös niin sanottua vierilaitetta. Sen avulla INR-arvo voidaan määrittää kotona, eikä potilaan tarvitse mennä laboratorioon verinäytettä varten. Vierilaitteita käytetään nykyään muun muassa kotisairaanhoidossa. Lisäksi niitä on mahdollisuus käyttää Marevan-hoidon omaseurannassa. Vierilaitteen käyttäjältä otetaan kuitenkin lisäksi säännöllisesti verinäytteitä myös laboratoriossa, koska niiden avulla varmistetaan omamittausten laatu

potilaan huolellista perehdyttä- mistä Marevan-hoitoon ja hoidon seurannan menettelytapoihin sekä saumatonta yhteistyötä hoitavan terveydenhuollon yksikön kanssa. Lisätietoa INR-arvon omaseurannasta saa asiaan perehtyneeltä lääkäriltä tai sairaan-/terveydenhoitajalta

EKG JA RYTMIHÄIRIÖT TEHTÄVÄT

Sydämen rytmihäiriö tarkoittaa tavanomaista nopeampaa tai hitaampaa tai taajuudeltaan vaihtelevaa sydämen rytmiä. Rytmihäiriön spesifinen diagnoosi edellyttää oireiden aikana rekisteröityä EKG:ta, mutta lepo-EKG voi antaa tärkeitä diagnostisia vihjeitä. EKG voidaan ottaa laboratoriossa, elektroniset lätkät laitetaan sydäntä ympäröiviin kohtiin (rintaan ja nilkkoihin

Sydämen hidaslyöntisyys voi aiheuttaa voimattomuutta, huimausta tai pyörtymisen. Sykettä ohjaavan sinussolmukkeen sairaus ja johtoradan viasta aiheutuva sydänkatkos voivat aiheuttaa pitkiä sydämen lyöntitaukoja. Ne todetaan usein potilaan hakeuduttua sairaalaan. Hidaslyöntisyys voi olla lievää tai vain ajoittaista, ja myös rytmihäiriöiden lääkehoito voi hidastaa perusrytmiä haitallisesti tai pahentaa rytmihäiriötä.

Hidaslyöntisyyden hoitona on usein sydämentahdistin, jonka asennukseen päädytään, jos oireet haittaavat tai EKG-löydöksien perusteella täydellisen sydänkatkoksen vaara on suuri. Hidaslyöntisyyden piirteet vaikuttavat siihen millainen sydämentahdistin asennetaan ja miten se säädetään.

FIBRILLATIO ATRIORUM

Eteisvärinä, tavallisin pitkäkestoinen rytmihäiriö.Flimmeri.

DEFENSSI-JA COPINGMEKANISMIT

Coping- eli hallintakeinot ovat tietoisia pyrkimyksiä selviytyä ahdistavasta tilanteesta. Niitä ovat

aktiivinen toiminta tilanteen korjaamiseksi, tunteiden käsittely ja tulkinta sekä omien ajattelutottumusten tai mielialojen tietoinen tarkastelu. Defenssit eli psyykkiset puolustuskeinot ovat pääosin tiedostamattomia, hyvinkin nopeasti uhkaavaksi koetussa tilanteessa laukeavia mekanismeja, joilla ihminen pyrkii suojaamaan itseään liialta ahdistukselta ja säilyttämään toimintakykynsä

MUISTISAIRAUDET JA MITEN NIITÄ TUTKITAAN TEHTÄVÄT

Muistisairauksia voidaan tutkia kuvaamalla pää/aivot, muutokset aivoissa paljastaa muistisairauden. Muistisairaus voidaan todeta myös erilaisia testejä tekemällä.

Taudin lievässä vaiheessa aloitettu hoito saattaa hidastaa oireiden ilmaantumista merkittävästi ja auttaa potilasta säilyttämään toimintakykynsä pidempään. Valittua lääkettä tulee käyttää säännöllisesti, hoidossa ei tulisi olla yli 6 viikon taukoja.

Parantavaa lääkitystä ei muistisairauksiin ole mutta oireita voidaan lievittä Lääkehoito voi myös lievittää käytösoireita. Suurin osa Alzheimer-lääkkeistä vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin märää aivoissa ja estämällä sen nopeaa hajoamista

aittavaikutuksina ripulia tai pahoinvointia, levottomuutta ja sydämen harvalyöntisyyttä. Haitat saattavat korostua, mikäli samanaikaisesti on käytössä muita harvalyöntisyyttä aiheuttavia lääkkeitä digoksiini, beetasalpaaja, kalsiumsalpaaja, amiodaroni. Antikolinergisiä lääkkeitä ei tulisi käyttää Alzheimer-potilailla, koska ne estävät asetyylikoliinin vaikutusta ja heikentävät AKE-lääkkeiden tehoa.

Alzheimerin tauti

Alzheimerin taudin esiintyvyys lisääntyy iän myötä, ja ikä onkin sairauden tärkein riskitekijä. Alzheimerin tautiin liittyviä perintötekijöitä on tutkittu paljon ja tällä hetkellä tunnetaan sekä tautia aiheuttavia geenivirheitä että riskigeenejä, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua Alzheimerin tautiin.

mielenterveys tehtävät

Hyvä mielenterveys on yksilön hyvinvoinnin perusta, se auttaa sietämään ajoittaista ahdistusta, vahvistaa kykyä toimia muuttuvissa tilanteissa ja auttaa sietämään elämään väistämättä kuuluvia vaikeita asioita. Häiriön taustalla eivät ole fyysiset tekijät, neuroottiset häiriöt voivat ilmetä voimakkaina fyysisinä oireina, kuten hikoilu, vapina, kipuna tai heikotuksena. Neuroottisiksi häiriöiksi luetaan ahdistuneisuushäiriö, fobiat, paniikkihäiriöt ja pakko-oireiset häiriöt.Suuri osa neuroosiryhmän häiriöistä on sellaisia, joista osa on ohimeneviä itsestään ja joista suurimpaan osaan ihminen voi saada aika hyvän avun erilaisilla käytössä olevilla hoitomenetelmillä. Nuoruusikä on aikaa, jolloin yhtenä hetkenä on hyvällä tuulella, mutta jo seuraavana kaikki ottaa päähän. Mielenterveyden häiriöistä puhutaan silloin, kun oireet rajoittavat toimintakykyä jollain tavalla. Pahimmassa tapauksessa mielenterveyden häiriöt voivat vammauttaa henkilön lähes kokonaan ja sulkea esimerkiksi sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Mielenterveyshäiriöitä ovat mm. ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt ja mielialahäiriöt.

MIELENTERVEYSHÄIRIÖT. 

Neuroosi

·         lievä häiriö esim.lievä masennus tai lievä ahdistuneisuushäiriö

·         subjektiivinen kärsimys liittyy neuroottisten defenssien käyttöä

·         esim. tukahduttaminen ja reaktionmuodostus

PSYKOOSITILAT

Psykoosilla tarkoitetaan vaikeaa psyykkisen sairauden tilaa eli mielisairautta. Raja henkilön itsensä ja muiden välillä hämärtyy. Todellisuuden taju häviää, hänen maailmansa on kaoottinen eikä aina tiedä mikä on totta ja mikä ei. Psykoosin oireita ovat harhaluulot, aistiharhat. Aistiharhat ilmenevätääni-näkö, kosketus-,haju-,ja makuaistimuksina. Sairauden akuutissa vaiheessa hajoaminen tulee esiin selvemmin ja henkilö kokee menettäneensä minänsä hallinnan.

·         realiteettitestaus häiriintynyt (mikä on totta ja mikä ei)

·         harhoja, harhaluuloja

·         liittyy psykoottisia defenssejä esim. kieltäminen.

PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT

·         syvällejuurtuneet ja pysyvät reaktio- ja vuorovaikutustavat, jotka ovat epäadaptiivisia

·         epäadaptiivisten ja psykoottisten defenssien käyttö tyypillistä

·         syntyvät lapsuudessa ja nuoruudessa

·         syynä pitkällinen vuorovaikutusketju: geneettiset riskitekijät ja epäsuotuisa kasvuympäristö

·         tunteet voi olla ailahtelevia ja käyttäytymismallit joustamattomia

·         henkilö ei välttämättä itse huomaa käytöksessään mitään poikkeavaa

·         aiheuttaa kärsimystä myös niille, jotka ovat vuorovaikutuksessa henkilön kanssa

·         voi estää pidempiaikaisen, tasavertaisen vuorovaikutussuhteen muodostumista aikuisiässä

·         yleisempää miehillä kuin naisilla keskeisiä piirteitä:

Parkinsonin tauti ja MS -tauti

Mitä on Parkinsonin tauti ja MS -tauti?

Parkinsonin tauti on keski- ja vanhuusiän hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinan, yleisen liikkumisen hidastumisen ja lihasjäykkyyden lisäksi lukuisia muitakin oireita.

MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus.

Oireet.

MS. Näköhäiriöt, kaksoiskuvat

Kipua ja arkuutta silmien alueella

Lihasheikkoutta ja kävelyn jäykkyyttä

Raajakoordinaation häiriötä; huimausta ja tasapainohäiriöitä

Virtsarakon- ja suoliston toiminnan häiriöitä

Poikkeava uupumus.

Parkinson. Lepovapina, liikkeiden jähmeyttä, jäykkyyttä ja potilaan asennon muutokset sekä tasapainovaikeudet

Kognitiivisia muutoksia, masennusta ja autonomisen hermoston oireita

Vaikeita pakkoliikkeitä, kipuja

Nielemisvaikeudet ovat tavallisia

Syljen valuminen, uloste ja virtsaamisvaivat,

Seksuaaliset ongelmat

Tuskaisuutta, hallusinaatioita ja dementiaa.

Diagnoosi.

MS. Potilaan oireet

Selkäydinpunktion näytteiden tulokset

MRI- tutkimuksessa todetut aivojen rakenteen muutokset

herätevastetutkimukset

Parkinson. Potilaan oireiden esiintyvyys auttaa diagnoosin tekemisessä.

Lisäksi käytetään PET- ja SPECT- kuvantamista (löydös aivojen aineenvaihdunnassa tapahtuvat muutokset)

MS- ja Parkinsonin tautien hoito.

Hoito tapoja on kaksi. Lääkehoito ja neurokirurginen hoito. Lääkehoito

Kuntouttava hoitotyö sopeutumisvalmennus, fysioterapia ja tarvittaessa laitoskuntoutus

Neurokirurginen hoito;

Parkinson ja MS-potilaille voidaan antaa neurokirurgisesti neuromodulaatioita eli hermoston toimintaa tuetaan erilaisilla lääkeainepumpuilla sekä pitkäaikaisella sähköärsytyksellä.